Ihania ongelmia!

Blogin päivittäminen on jäänyt hyvien aikeiden tasolle, mutta ei kai sillä kiire, kun on kuitenkin ehditty jonkun verran treenaamaan. Jotta blogi alkaisi kuitenkin täyttämään tarkoitustaan, niin tässä ylös tärkeimpiä juttuja.

Ehkä muistatte, että ulkokauteen siirtyminen kuumensi Kodaa niin, että alkuun tuli ääntä, lähinnä sellaisia malttamattomia yksittäisiä rääkäisypiippejä. Ääntely treenatessa ei ole Kodalle yhtään tavallista, vaikka juttelevainen tyyppi se on noin muuten, joten mietin mitenkähän iso oppimisen paikka tämä mahtaa meille olla. Yleisesti koulutuksia seuratessa ääntelyongelmat ovat näyttäytyneet tosi haasteellisina, joten valmistauduin niin sanotusti lapiohommiin ja ajattelin, että kaivellaan nyt vuorostaan tällaista aihetta. Mutta oi onnea, pyrriäisen mielenliikkeet selvisivät ihan ennätysvauhtia.

Vertailun vuoksi loppusyksystä halliin siirryttäessä syntyi ihan hirveän sitkeä matonhaisteluongelma, jota ratkottiin joka ikisissä treeneissä parin kuukauden ajan. Sama asiahan oli käyty läpi jo edellisenä hallikautena, mutta Koda halusi talven hallikauden alkajaisiksi tutkia kieltolaista vielä kaikki mahdolliset porsaanreiät. Tämä oli vaikea pala purtavaksi, mutta auttoi todella sisäistämään, että musta on mustaa ja valkoinen valkoista, eikä kielletyn ja sallitun välissä voi olla yhtään harmaata. Asia käytiin läpi uudestaan, eikä nenä ei ole joulun jälkeen käynyt matossa, hurraa!

Haistelun selättämisestä syntyi treeneissä aivan mahtava positiivinen kierre, jonka myötä Koda on ollut mitä ihanin treenikaveri koko alkuvuoden. Treenaaminen on itsessään sille hirmu palkitsevaa, se on ollut niin liekeissä. Sillä on ollut sellainen asenne ja fokus, että ollaan päästy nautiskelemaan tokoilun parhaista puolista.

Ääntelyyn arvelin tämän kaiken liittyvän motivaation ja vireen kautta. Koda on palkkaantunut jo siitä, että se pääsee tekemään töitä, joten yhdistettynä nostattavaan lelupalkkaan vire on huidellut välillä vähän yli. Kun tähän lisätään vielä yhdessä yössä syventynyt rakkaus ruokaan ja sen myötä vielä suurempi palkkaodotus, niin alkoi olla helppo yhdistellä syitä ääntelyyn.

Herkkujen arvon nousun selittäminen vaatii tässä kohtaa poukkoilua aiheesta toiseen. Tammi-helmikuun vaihteessa uskaltauduin nimittäin vihdoin viemään Kodan kastroitavaksi. Se on jouduttu laittamaan unille elämänsä aikana aivan liian monta kertaa, pitkässä magneettikuvauksessa 2012 se lopetti hengittämisen ja pulssi laski vaarallisen heikoksi, joten kynnys nukuttaa se on ollut hirvittävän korkea. Röntgeniin ja ultraan se on jouduttu rauhoittamaan sen jälkeenkin, mutta ilman pakottavaa syytä en ole pystynyt perustelemaan itselleni nukutuksen riskiä. Meidän luottoklinikka Koirakissaklinikalla päivitettiin laitteistoa niin, että siellä otetaan nykyään CT-kuvia, ja nukutuskin onnistuu hengityskoneessa, joten syksyllä vammajalkaan tulleiden lihasongelmien jälkeen ajattelin, että samoilla unilla hoituisi kastraation yhteydessä kunnolliset kontrollikuvat. Näillä syillä pystyin perustelemaan leikkauksen riskin.

Kastraatio nosti Kodan ahneustason potenssiin kaksi. Kun tähän ynnätään se, että tokoilu on sen mielestä hauskinta ikinä, ja sitten sitä pääsi tekemään vieläpä ulos, niin sillä keitti treenien alussa sen verran yli, että se purkautui äänenä.

Siinä sitten yritin päättää, miten reagoida tilanteessa. Ensimmäisen setin ensimmäiset liikkeet, koira on tulta ja tappuraa, valmis antamaan kaikkensa, ja sitten sieltä pääsee rääkäisy. En halunnut, että ääntelemällä pääsee jatkamaan tehtävää, mutta toisaalta Koda ei ehkä itse edes tajunnut ääntelevänsä. Kokeilin ensiapuna haeskella hiljaisuutta keskittymisen kautta vaihtamalla tehtävä nenäkosketukseen ja/tai nameista luopumiseen, mutta eihän se siihen varsinaiseen syyhyn tehonnut. Pähkäiltiin asiaa yhteistuumin treenikavereiden kanssa ja muisteltiin, että virettähän purettiin ennen treenejä jo tammikuussa. Miten olin unohtanut!

Ääntely jäi niihin muutamiin ensimmäisiin ulkotreeneihin, kun olen siitä lähtien joka kerta antanut Kodan purkaa itseään lelun kanssa juoksemalla ennen kuin aloitetaan treenit. Ennen purkamista meidän rutiineihin kuuluu lämppäkävelyn lisäksi myös lyhyet venyttelyt ja lihasten lämmittely, joissa kuluu alkunälkään nappulaa. Näin saadaan löysät pois ja Koda sopivaan treenivireeseen, ah miten positiivinen ongelma!

Siinä aika ytimekkäästi vähän käänteitä viimeisen puolen vuoden sisään, mutta eiköhän näihin juttuihin tule vielä syitä palata. Kop kop.

liekeissä!

Hyvä päivä

Aamulla kännykän päivämäärä näytti jotenkin tärkeältä. Sitten muistin, että sehän on Kodan viides synttäripäivä! Koska se osui lauantaille, niin päivä on ollut tietenkin tosi kiva. Lähdettiin koko porukka lenkille ja yritin näpätä matkan varrella hienon synttäripotretin, mutta armoton keskipäivän aurinko, talven jäljiltä valjut värit ja tuulessa silmiään siristelevä synttärisankari saivat amatöörin luovuttamaan yritykset hyvin nopeasti.

Perään pihatöitä meille ihmisille, samaan aikaan Koda aloitti terassikauden ja imi turkkiinsa auringon lämpöä. Sen päälle lähdettiin vielä treenaamaan. Taivaalta alkoi ripsiä tihkua, mutta lavastin Kodan vielä lopuksi ruutuun, niin saatiin vähän iloisempi potretti. Päikkärit väliin jättänyt onnellinen viisivuotias on nyt raukeassa unessa ja oli tarkoitus kirjoittaa treeneistä, mutta juhlat jatkuvat ihmisten kesken saunoen, syöden ja viiniä juoden, joten kooste sitten paremmalla ajalla.

Onnea, Koda!

Koetreeni

Ohjelmassa oli tänään pienimuotoiset möllit Vantolla. Flunssa on pidellyt kourissaan, mutta lämppälenkin jälkeen vilunväristysten ja kuumeisten aaltojen vaihtelu hellitti ja kevytuntsikkaan pakkautuneena olo oli ihan jees.

Paikan muut hallit ovat Kodalle tuttuja, mutta kyseisessä hallissa ei olla aiemmin treenattu. Kokeenomaiset treenit ovat olleet aivan liian harvassa, kun kisaaminen ei ole ollut päällimmäisenä mielessä, joten saatiin erinomainen tilaisuus testata miten homma toimii liikkuri-, tuomari- ja yleisöhäiriössä tällä haavaa. Treenin tavoitteena oli hyvä asenne kokeenomaisessa tilanteessa, joten plänäsin lyhyen treenin ja mahdollisimman helpot liikkeet, jotta tässä olis helppo onnistua.

Alokkaan ryhmäpaikkis sujui virheittä, tosi skarppina odotteli ja kuunteli mun käskytystä. Ennen yksilösuoritusta käytiin ulkona nopea verkka ja Koda sai purkaa itseään hetken rallittaen lelun kanssa. Se oli sopiva valmistelu, ei tullut yhtään ääntä (alkuintopiippi onkin tullut nyt helpommin ulkokentillä).
Aloitettiin lyhyellä seuruulla, josta meinasin palkata kesken liikkeen, jos se on hyvä. Olin liikkeeseen tosi tyytyväinen, kontakti putosi kerran juoksussa ja täyskäännös oli vähän väljä, mutta muut käännökset olivat nättejä ja Kopu teki kovasti töitä.

Liikkeestä maahanmeno oli perusvarma ja nopea, mutta siirsi vähän tassua kun kääntyi katsomaan mua taakse, joten loppuperusasento jäi väljäksi ja vinoksi, kun jäin itse kauemmas seisomaan. En valmistellut luoksetuloa, joten lähti jätössä seuraamaan, mutta hyvityksenä kakkosyritys oli nappi suoritus. Jäi aktiivisesti katsomaan perään jätössä. Hieno homma, koska sitä juuri sitä on treenattu, jos luoksetuloa on muistettu treenata.

Hyppy turvakorkeudella oli hyvä ja kapulanpito varma, siitä palkka. Liikkeenväleihin olin muuten supertyytyväinen, mutta kerran tuhmaili ja kävi nuuskaisemassa liikkuria. Tavoite kuitenkin saavutettiin, Kodan asenteesta 10+. Lisää näitä!

Ihmisten ilmoille

Ihan parhaita on treenikaverit, jotka konttaa julkisella paikalla jalkapallokentällä ihan vaan sen takia, että sun tokokoira saa hyvää "oudosti käyttäytyvä liikkeenohjaaja" häiriötä :D Taas on ihmisillä ihmeteltävää, kun saadaan aloittaa ulkokausi ja hullut koiranaiset pääsee vapaaksi suljetuista treenihalleistaan ;)

Vietiin tokotreenit pitkästä aikaa ihmisten ilmoille ja Hennan päivitys summasi fiilikset täydellisesti! Konttaamisen lisäksi vähän ehkä myös lauloin, mutta toivottavasti naapurikentän jalkapallojoukkue keskittyi peliinsä yhtä hyvin kuin me omiin treeneihimme.

Kevään ensimmäisissä ulkotreeneissä iskee perinteisesti pieni torikammo, kun ei ole seiniä suojana ja vierestä kulkee muitakin kuin koiraihmisiä. Hallin aidatulla neljäsosasella Kodan hyvin suoritetusta tehtävästä ansaittu kunniakierros lelun kanssa on noin kymmenen metrin voltti, joten kun pyrri ottaa ulkona tilasta ilon irti ja juoksee riemuissaan ympäri kentän, jonka sivut rajautuvat parkkipaikkaan, vilkkaaseen puistoon ja jalkapallomatsiin, niin sitä tulee pieneksi hetkeksi hyvin tietoiseksi siitä, kuinka kovasti omaan koiraansa luottaa.

Kodalla on ollut treenin alla juoksuseuraamisen kontakti. Jotenkin seuruun temponvaihteluiden treenaaminen vähän tuppaa jäämään, niinpä kontakti on alkanut rakoilemaan helpommin juoksussa kuin kävelyssä. Hitaassa kävelyssä Koda joutuu tekemään enemmän töitä ja on jotenkin automaattisesti skarpimpi. Viime viikon treenissä vahvistin kontaktin säilymistä juoksuun siirtyessä ja eilen palkkasin kontaktin säilymisestä hieman pidemmissä juoksupätkissä. Seuraaminen on ollut nyt kiva treenata, molempien lemppari jopa! Sehän on jatkuva ikuisuusprosessi ja meillä työsarkaa on nyt erityisesti keston tekemisessä, kun yritän olla kiirehtimättä asiassa, mutta kuitenkin muistaa edetä vireen ehdoilla. Projektiksi pitäisi ottaa oma katseen korjaaminen pois koirasta, toinen tuleva projekti on peruuttelu.

Nouto on ollut harvakseltaan treeneissä, koska haluaisin, että Koda pitäisi noutamista aina yhtä palkitsevana kuin mitä se on sille juuri nyt, enkä tulisi ylitreenanneeksi siihen ongelmia. Treeni on keskittynyt siihen, että pyllykarvat ei nyi ennen käskyä, vaan noutoluvan saa, kun katsoo heiton hievahtamatta ja pyytää sitten luvan kontaktilla.

Kapulan pitoa olen yrittänyt muistaa ottaa kokeenomaisena liikkeenä. Siinä on ollut ihan kiva lataus, kun olen jännittämällä omaa kroppaa vähän vihjannut lelupalkasta. Tavoitteena olisi aktiivinen pito, vaikka pito on ehkä liikkeenä passiivisen puoleinen. Kapulan antaminen Kodalle tulisi treenata siistimmäksi niin, että vaikka kapula olisi kirsun edessä, niin suu aukeaisi ottamaan kapulan vasta käskystä, mutta tämä on prioriteettilistan kärjestä aika kaukana. Kodan ote on yleensä vakaa, mutta ei hirmu tiukka. Viimeksi se kuitenkin piti kapulaa niin tiukasti, ettei irrottanut ekasta käskystä - hämmentävää, mutta mun kirjoissa toistaiseksi kuitenkin positiivinen virhe.

Merkin kierron loppuperusasennot tarkastettiin eilen ja nehän toimi, Koda teki vauhdilla ja tarkasti töitä. Kierto on liikkeenä hyvällä mallilla, mutta virittely liikkeeseen ja merkin bongaaminen on vielä rakentamatta ja treenilistalle voisi lisätä häiriö- ja kuuntelutreeniä. Esimerkiksi noudon ja merkin kierron erottelu voisi tehdä hyvää.

Edellisten kolmen treenin aikana on lisäksi lyhyesti käyty liikkeenvälejä, pieni paikkis, liikkeestä istumista, kaukoja ja luoksetuloa. Startti ulkokauteen sai aikaan pyrrissä vähän ääntä, joten sitä olen nyt vähän pureskellut ja pohtinut, mutta siitä paremmalla ajalla sitten.