Rääppiäiset

Vuodet kiihdyttää vauhtia ja pää on mitä on, joten yritän tehdä jäljessä vähän auttavaa kirjanpitoa. Palataan siis hetkeksi vuoteen 2016.

Vuoden alku oli treenitoivoa täynnä, koska Kodan kanssa oli päästy erityisen hyvään vaiheeseen tokoilun saralla. Sitä varten oltiinkin rämmitty läpi haasteellista treeniä loppuvuodesta, mutta johan oli hyvä tunne, kun sen myötä heti vuoden alusta moni asia yhtäkkiä loksahti kohdilleen. Treenaaminen oli sujuvaa ja vaivatonta, meillä oli hauskaa yhdessä ja onnistumisia alkoi tulemaan jatkuvalla syötöllä.

Kalenteriin oli alkuvuodesta varattu aika kastraatiolle. Samoille unille suunniteltiin kontrollikuvat, jotka halusin lähinnä varmistaakseni, että kaikki on kunnossa, eikä vanha jalkavamma enää palaisi kummittelemaan. Lyhyesti, Koda loukkaantui metsälenkillä loppuvuonna 2012. Ulvahduksen kuulin, mutta en nähnyt mitä tapahtui. Oikeaa diagnoosia etsittiin pitkään ja Koda sairaslomaili/kuntoutui koko seuraavan vuoden. Diagnoosi saatiin vihdoin toukokuussa 2013, jolloin MRI-kuvissa reisiluun sisältä löytyi noin kolme senttiä pitkä muutos, joka oli jonkinlainen epänormaali, magneetissa tummana näkyvä, kohta luussa. Ilmeisesti isku luuhun oli aiheuttanut reisiluun sisälle jotain, verenvuodon, tulehduksen tai infarktin. Muutos oli ehkä arpikudosta, vanhaa nestettä tai tulehdusalue, eikä vamman tarkempi laatu tutkimuksista huolimatta sen tarkemmin selvinnyt, mutta vihdoin tiedettiin missä vika oli.

Kyseisessä magneetissa nikamien, selkäytimen ja välilevyjen anatomia todettiin täysin normaaliksi, samoin symmetrinen lantio, ristiluu, lihakset ja eturauhanen. Myös polvinivel, kierukka ja rististeet olivat täysin kunnossa. Kodan lonkat ja luusto olivat trauman aiheuttamaa reisiluuongelmaa lukuun ottamatta kuvattu terveiksi tusinoittain otetuissa kuvissa.

Tästä muutama vuosi eteenpäin ja takaisin pallien poistoon. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä eturauhanen oli suurentunut ja olisi varmasti jossain kohtaa alkanut vaivaamaan, mutta ne varmuuden vuoksi otetut CT-kontrollikuvat pudotti tuolilta. Koda oli ehtinyt tokenemaan leikkauksesta jo hyvän aikaa, kun sähköpostiin tipahti lausunto löydöksistä, jonka myötä kosahti yhtäkkiä koko koira. Kuvissa näkyi lievä lanne-ristiluun välisen välilevyn pullistuma ja lievää lonkkanivelen nivelrikkoa viitaten dysplasiaan. A-lonkkaiseksi nuorena kuvatun koiran molemmat lonkkamaljakot todettiinkin nyt mataliksi ja reisiluiden päistä löytyi rustomuodostumaa. Olo oli aika wtf. Lonkkien kanssa pärjätään, ilmeisesti näitä löytyy, kun tarkkaan katsotaan, mutta tuo selkä... Voi itku, että oli vaikea paikka.

Välilevyn pullistuma ei Kodaa onneksi ole huomattavasti ainakaan vielä vaivannut, mutta jos kipuja tulee, niin eipä tarvitse arvuutella mistä ne sitten johtuvat. Liikkuminen ja lihaskunto ovat näillä tiedoilla entistä tärkeämpää ja esim. tokoilu siksikin ok, toki erityisesti hyppyjen kanssa pidetään järki päässä.

Näillä tiedoilla ei ollut helppo palata treenikentille, mutta kun sen keväällä tein, niin oli kuulemma huvittava näky, kun hellästi yritin roikkua lelun päässä ja pelotti niin perkeleesti. Nopeasti pahin shokki onneksi hälveni ja usko Kodan kuntoon vahvistui treeni treeniltä, vaikka määrällisesti harjoittelu oli hyvin kohtuullista. Kodan fyysinen kunto mietitytti siitäkin syystä, että maaliskuussa syntyi pieni musta rääpäle, joka toukokuusta alkaen on roikkunut Kodan kintereillä ja siinä vauhdissa välillä tassut lipsuu.

Oomi on tehnyt tästä vuodesta erityisen tärkeän. Tee enemmän sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. Tiesinhän minä jo, että onnea voi pyrrinpennun muodossa ostaa, mutta oli ihanaa, että myös Timo ja Koda ovat olleet niin myytyjä pennusta.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Kesä sujahti pentutohinoissa aika kyytiä. Pikkupentuaikana Oomi totutteli koiraseurassa harjoitteluun Vainuvoiman mukavalla perustaitokurssilla ja arki meni uusiin asioihin tutustuessa. Aivan parasta oli huomata, että Koda ja Oomi nauttivat toisistaan kovasti ja niiden vuorovaikutus on edelleen hulvatonta seurattavaa.

Kesän kohokohta oli ehdottomasti Laukaan viikonloppu toko SM:issa. Koko reissu oli mahtava viikonloppu ihanien ystävien kanssa ja lisäksi onnistuminen kokeessa tuli täydelliseen hetkeen. Kisojen jälkeen Kodan tokoilu jäi tauolle ja treenimäärä on ollut syksyn tulleenkin satunnaisesta vähäiseen, loppuvuodesta suorastaan olematonta. Olen itse sairastellut läpi vuoden ja aloittanut kahdesti uudessa työssä. Molemmista työpaikoista olen ollut onnellinen, mutta kaikki mehut se on kropan reistailujen myötä tiristänyt.

Alkusyksystä Oomi aloitti Run for fun perustaitoja pennuille -kurssin, mutta eräänä elokuisena sunnuntaina osallistuminen tyssäsi Oomin osalta viikkokausiksi. Timo oli tulossa koirien kanssa pihalta sisään ja Oomi, jonka tyyli edetä on yleensä täysillä, tähtäsi ulko-ovesta sisään tuhatta ja sataa. Joku arviointivirhe siinä sitten tuli ja pentu törmäsi avoimen ulko-oven kapeaan päätyyn. Kropan oikea puoli otti siinä melkoisen tällin. Se tiesi surkukoiralle päivystyskeikkaa, useampaa lääkäri- ja fyssararitsekkiä, pari röntgeniä, cartrophen-kuurin ja muutamaksi kuukaudeksi (kuvitteellista) pumpulia ympärille, mutta siitäkin selvittiin. Päästiin jopa loppuvuodesta vielä jatkamaan Tanja Kurikan hauskoissa ja rohkaisevissa alkeistreeneissä.

Perinteinen kaamosbreikki suuntautui tänä vuonna road-trip hengessä Floridaan, jonka ajaksi Oomi pääsi pariksi viikoksi syntymäkotiinsa Katrin huomaan Joensuuhun. Hienosti oli kuulemma reipas pentu kulkenut mukana äitikoira Martan ja dalmistäti Helmin seurana. Koda vietti sen aikaa mökkilomaa.

Sellaiset rääppiäiset viime vuodelta. ehkä ainakin vuoden dramaattisimmat aiheet. Kaikenlaista harmia, mutta eivät ne koko vuotta varjostaneet, vaan hyvä vuosi tämäkin oli. Elämä kahden pyreneesin kanssa on vaan tuplasti hauskempaa, ja Oomi-neiti on kietonut koko porukan pienen tassunsa ympärille.

Kodan kanssa uusia alkuja ja toiveita terveistä uusista vuosista on tehty joka vuodenvaihteessa, ja terveyttä toivon tästä eteenpäin tietysti myös Oomille. Hieman tuuria ja vähän pumpulia, niin kaikesta selvitään, ja muilta osin on onneksi kaikki mahdollisuudet tehdä tästä mahtava vuosi. Hyvää uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle!