Oomi

Tästä alkaa myös toisen pyrrin tarina täällä blogissa - Oomi on asustanut meillä jo yli kuukauden päivät!

8 vko

Pennun tuloa odotettiin pitkään, mutta oli jotenkin mahdotonta ennalta valmistautua kaikkeen, mitä se pieni otus toisi meille tullessaan. Niinpä siihen ei valmistauduttu juuri mitenkään. Tällä hämmästyttävän rennolla suhtautumisella, tai siitä huolimatta, Oomi on sujahtanut meidän laumaan hirmu hyvin.

Koda odotti meitä hakureissun ajan mökillä pitkien ajomatkojen vuoksi, joten se tapasi Oomin ensimmäistä kertaa siellä. Koda on aina toiminut pentujen kanssa hyvin, niin Oominkin kanssa. Se nuuski pennun ja keskittyi sen jälkeen lähinnä omiin touhuihinsa. Muun muassa kukkuvan käen huomioarvo oli suurempi kuin pyrrivauvan.

Pakattiin molemmat koirat nopeasti viimeiselle ajoetapille, jonka jälkeen Oomi valloitti uuden kotinsa hujauksessa. Illan pimeydessä se kipitti autosta ulos päästyään avonaisesta ovesta omatoimisesti sisään ja asettui taloksi. Kodankin fiilikset oli korkealla, se oli iloinen, että pääsi viikonloppureissultaan kotiin. Mitä siitä, että joku pieni nelijalkainen musta sotku hääri siinä samassa.

Välinpitämättömyys vaihtui kyllä nopeasti ärsytykseen, kun Koda alkoi epäilemään, että se jääkin yöksi. Ajatus oli niin kurja, että Koda käveli pennun ohi pää kenossa, ettei vahingossakaan joutuisi katsomaan sitä päin. Kodan henkilökohtainen tila paisui parin päivän ajaksi melkoisesti. Oviaukoista ja koiraporteista samaan aikaan rymistelevä pentu ärsytti tavattomasti. Kovasti Koda mietti, miten suhtautua pentuun, mutta ei siinä kauan mennyt, kun se heltyi Oomille. Pentu teki sen helpoksi, liehittelyä ja tilaa tuli ihan sopivassa suhteessa.

Koda on Oomille maailman paras isoveli, leikkikaveri ja (välillä kyseenalainen) esikuva. Se pitää pennusta hyvää huolta ja niiden yhteisiä puuhia on ihana seurata. En osannut edes toivoa, että Koda tulisi pyrripennusta niin onnelliseksi.

No mutta se Oomi. Ihan laittoman söpö se ainakin on. Luonteeltaan peloton, kekseliäs ja säpäkkä. Tosi hauska pentu, osallistuu kaikkeen ja on kovasti mun perään. Ollaan keskitytty sosiaalistamiseen, joten kaikki muu on tarkoituksella jäänyt niiden touhujen jalkoihin. Vieraiden koirien päksöttämistä pitää vielä työstää ajatuksella. Muuten olen tyytyväinen siihen, missä ollaan pennun kanssa nyt, vaikka olen opettanut sille vasta yhden asian: nimensä se tunnistaa se jo hienosti.

9 vko