Moi vaan moi!

Moi vaan moi! Elämä on täällä ihan uomissaan. Se on just nyt kaikkein mukavinta, että tämä kokoonpano on pitkään pysynyt sillä tavalla kivasti huolettomana, onnellisena ja touhukkaana.

Koda on ollut hyvässä kunnossa. Sen kanssa on ollut niin pitkä tasainen kausi, että tässä sitä vaan nautiskellaan elämästä. Tokoillessa se on ollut ihan elementissään, vaikka sen outo ajatuksenkulku tietyissä asioissa on aika mielenkiintoista. Sen kanssa mennään aina yksi askel eteen ja kaksi taakse, mutta ei treeenaamisen ilo siitä kovasti kärsi.

Oomista on kasvanut hieno nuori neiti, vaikka kovin lapsellinen se vielä on ikäisekseen. Sen kanssa on kokeiltu vähän aksahommia ja luotu laiskasti pohjia tokoa ajatellen. Se on sellainen ihastuttava Muumilaakson asukki. Sillä on järjetön vauhti töppösissä, seikkailijan mieli, kiltti luonne ja pieni haluaa aina syliin.

Kesä lähestyy loppuaan, joten ladataan pyrrien kesälomakuvia jokunen tännekin näytille.

Rääppiäiset

Vuodet kiihdyttää vauhtia ja pää on mitä on, joten yritän tehdä jäljessä vähän auttavaa kirjanpitoa. Palataan siis hetkeksi vuoteen 2016.

Vuoden alku oli treenitoivoa täynnä, koska Kodan kanssa oli päästy erityisen hyvään vaiheeseen tokoilun saralla. Sitä varten oltiinkin rämmitty läpi haasteellista treeniä loppuvuodesta, mutta johan oli hyvä tunne, kun sen myötä heti vuoden alusta moni asia yhtäkkiä loksahti kohdilleen. Treenaaminen oli sujuvaa ja vaivatonta, meillä oli hauskaa yhdessä ja onnistumisia alkoi tulemaan jatkuvalla syötöllä.

Kalenteriin oli alkuvuodesta varattu aika kastraatiolle. Samoille unille suunniteltiin kontrollikuvat, jotka halusin lähinnä varmistaakseni, että kaikki on kunnossa, eikä vanha jalkavamma enää palaisi kummittelemaan. Lyhyesti, Koda loukkaantui metsälenkillä loppuvuonna 2012. Ulvahduksen kuulin, mutta en nähnyt mitä tapahtui. Oikeaa diagnoosia etsittiin pitkään ja Koda sairaslomaili/kuntoutui koko seuraavan vuoden. Diagnoosi saatiin vihdoin toukokuussa 2013, jolloin MRI-kuvissa reisiluun sisältä löytyi noin kolme senttiä pitkä muutos, joka oli jonkinlainen epänormaali, magneetissa tummana näkyvä, kohta luussa. Ilmeisesti isku luuhun oli aiheuttanut reisiluun sisälle jotain, verenvuodon, tulehduksen tai infarktin. Muutos oli ehkä arpikudosta, vanhaa nestettä tai tulehdusalue, eikä vamman tarkempi laatu tutkimuksista huolimatta sen tarkemmin selvinnyt, mutta vihdoin tiedettiin missä vika oli.

Kyseisessä magneetissa nikamien, selkäytimen ja välilevyjen anatomia todettiin täysin normaaliksi, samoin symmetrinen lantio, ristiluu, lihakset ja eturauhanen. Myös polvinivel, kierukka ja rististeet olivat täysin kunnossa. Kodan lonkat ja luusto olivat trauman aiheuttamaa reisiluuongelmaa lukuun ottamatta kuvattu terveiksi tusinoittain otetuissa kuvissa.

Tästä muutama vuosi eteenpäin ja takaisin pallien poistoon. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä eturauhanen oli suurentunut ja olisi varmasti jossain kohtaa alkanut vaivaamaan, mutta ne varmuuden vuoksi otetut CT-kontrollikuvat pudotti tuolilta. Koda oli ehtinyt tokenemaan leikkauksesta jo hyvän aikaa, kun sähköpostiin tipahti lausunto löydöksistä, jonka myötä kosahti yhtäkkiä koko koira. Kuvissa näkyi lievä lanne-ristiluun välisen välilevyn pullistuma ja lievää lonkkanivelen nivelrikkoa viitaten dysplasiaan. A-lonkkaiseksi nuorena kuvatun koiran molemmat lonkkamaljakot todettiinkin nyt mataliksi ja reisiluiden päistä löytyi rustomuodostumaa. Olo oli aika wtf. Lonkkien kanssa pärjätään, ilmeisesti näitä löytyy, kun tarkkaan katsotaan, mutta tuo selkä... Voi itku, että oli vaikea paikka.

Välilevyn pullistuma ei Kodaa onneksi ole huomattavasti ainakaan vielä vaivannut, mutta jos kipuja tulee, niin eipä tarvitse arvuutella mistä ne sitten johtuvat. Liikkuminen ja lihaskunto ovat näillä tiedoilla entistä tärkeämpää ja esim. tokoilu siksikin ok, toki erityisesti hyppyjen kanssa pidetään järki päässä.

Näillä tiedoilla ei ollut helppo palata treenikentille, mutta kun sen keväällä tein, niin oli kuulemma huvittava näky, kun hellästi yritin roikkua lelun päässä ja pelotti niin perkeleesti. Nopeasti pahin shokki onneksi hälveni ja usko Kodan kuntoon vahvistui treeni treeniltä, vaikka määrällisesti harjoittelu oli hyvin kohtuullista. Kodan fyysinen kunto mietitytti siitäkin syystä, että maaliskuussa syntyi pieni musta rääpäle, joka toukokuusta alkaen on roikkunut Kodan kintereillä ja siinä vauhdissa välillä tassut lipsuu.

Oomi on tehnyt tästä vuodesta erityisen tärkeän. Tee enemmän sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. Tiesinhän minä jo, että onnea voi pyrrinpennun muodossa ostaa, mutta oli ihanaa, että myös Timo ja Koda ovat olleet niin myytyjä pennusta.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Kesä sujahti pentutohinoissa aika kyytiä. Pikkupentuaikana Oomi totutteli koiraseurassa harjoitteluun Vainuvoiman mukavalla perustaitokurssilla ja arki meni uusiin asioihin tutustuessa. Aivan parasta oli huomata, että Koda ja Oomi nauttivat toisistaan kovasti ja niiden vuorovaikutus on edelleen hulvatonta seurattavaa.

Kesän kohokohta oli ehdottomasti Laukaan viikonloppu toko SM:issa. Koko reissu oli mahtava viikonloppu ihanien ystävien kanssa ja lisäksi onnistuminen kokeessa tuli täydelliseen hetkeen. Kisojen jälkeen Kodan tokoilu jäi tauolle ja treenimäärä on ollut syksyn tulleenkin satunnaisesta vähäiseen, loppuvuodesta suorastaan olematonta. Olen itse sairastellut läpi vuoden ja aloittanut kahdesti uudessa työssä. Molemmista työpaikoista olen ollut onnellinen, mutta kaikki mehut se on kropan reistailujen myötä tiristänyt.

Alkusyksystä Oomi aloitti Run for fun perustaitoja pennuille -kurssin, mutta eräänä elokuisena sunnuntaina osallistuminen tyssäsi Oomin osalta viikkokausiksi. Timo oli tulossa koirien kanssa pihalta sisään ja Oomi, jonka tyyli edetä on yleensä täysillä, tähtäsi ulko-ovesta sisään tuhatta ja sataa. Joku arviointivirhe siinä sitten tuli ja pentu törmäsi avoimen ulko-oven kapeaan päätyyn. Kropan oikea puoli otti siinä melkoisen tällin. Se tiesi surkukoiralle päivystyskeikkaa, useampaa lääkäri- ja fyssararitsekkiä, pari röntgeniä, cartrophen-kuurin ja muutamaksi kuukaudeksi (kuvitteellista) pumpulia ympärille, mutta siitäkin selvittiin. Päästiin jopa loppuvuodesta vielä jatkamaan Tanja Kurikan hauskoissa ja rohkaisevissa alkeistreeneissä.

Perinteinen kaamosbreikki suuntautui tänä vuonna road-trip hengessä Floridaan, jonka ajaksi Oomi pääsi pariksi viikoksi syntymäkotiinsa Katrin huomaan Joensuuhun. Hienosti oli kuulemma reipas pentu kulkenut mukana äitikoira Martan ja dalmistäti Helmin seurana. Koda vietti sen aikaa mökkilomaa.

Sellaiset rääppiäiset viime vuodelta. ehkä ainakin vuoden dramaattisimmat aiheet. Kaikenlaista harmia, mutta eivät ne koko vuotta varjostaneet, vaan hyvä vuosi tämäkin oli. Elämä kahden pyreneesin kanssa on vaan tuplasti hauskempaa, ja Oomi-neiti on kietonut koko porukan pienen tassunsa ympärille.

Kodan kanssa uusia alkuja ja toiveita terveistä uusista vuosista on tehty joka vuodenvaihteessa, ja terveyttä toivon tästä eteenpäin tietysti myös Oomille. Hieman tuuria ja vähän pumpulia, niin kaikesta selvitään, ja muilta osin on onneksi kaikki mahdollisuudet tehdä tästä mahtava vuosi. Hyvää uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle!

TOKO SM 2016

Virstanpylväs pystyyn, sillä saavutettiin Kodan kanssa meidän tärkein tokotavoite, ehkä vähän yllättäen TOKO SM:issä Laukaalla! Meidän porukalla oli niin kiva ja onnistunut kisaviikonloppu, että sitä muistellessa hymyilyttää vieläkin.

Siitä meidän tavoitteesta vähäsen, koska siihen ei voi tuomari pistetauluineen vaikuttaa, eikä se näy koiranetissä, sillä sen saavuttamisen mittari on tunne. Hyvät pisteet ja tulokset on kivoja, ja niitä arvostan, mutta henk.koht. sillä tuloslapulla on kuitenkin vähäinen merkitys verrattuna siihen minkälaisella yhteistyöllä ja fiiliksellä koiran kanssa kokeen läpi selvitään. Suorituksen pitää tuntua hyvältä, joten se miten tehdään on tärkeämpää kuin se mitä tehdään. Musta on aina tuntunut siltä, että ennen kuin hyvä fiilis kantaa läpi kokeen, ei olla saavutettu kokeissa vielä mitään. Meidän tapauksessa kisaura on edennyt hirveän hitaasti, mutta tavoite on ollut muuttumaton. Sen asetin jo paljon ennen ensimmäistä koetta ja sen eteen on tehty hommia.

Ensimmäinen tokokoe 14.5.2015

Toinen tokokoe 28.5.2015

Tehtiin Kodan kanssa ykköstulos meidän ekassa tokokokeessa viime vuoden keväällä, siitä seuraava koe jäi ykkösestä puoli pistettä vajaaksi. Molemmissa kokeissa oli osin ihan ok tekemistä, mutta molemmissa kokeissa meidän yhteistyö myös katkeili ja hyvä flow jäi saavuttamatta. Kolmannen kokeen keskeytin itse heti alkuunsa, koska mistään yhteistyöstä ei kisapaikalla silloin ollut tietoakaan. Vuoden verran sitä yhteistyötä on nyt vahvistettu ja jotain siitä on opittu. Arvaamattomia takapakkejakin on tullut, eikä vähiten terveysongelmien vuoksi, mutta tän kanssa niitä nyt vaan tulee, eikä sille voi mitään.

Viimeisimpänä, mutta ehkä kuitenkin vähäisimpänä, reilu viikko ennen ässämmiä Oomin ja Kodan sinänsä kivan leikin seurauksena oli lattialla liukastuminen ja vasemman etujalan ranteen vääntänyt hetkellisesti kolmijalkainen kisakoira. Koda on niin epäonninen otus, että sen kanssa ei juuri uskalla ottaa riskejä, joten olin jo aika lailla päättänyt reissata kisoihin turistin ominaisuudessa tottelematon Oomi hihnan päässä. Koda ei kuitenkaan jalkaansa juuri oireillut, joten päätin pakata sen mukaan viime hetkellä. TSAU:n pieneltä joukkueelta olisi jäänyt tulos saamatta ilman alokaskoiraa ja luokka on fyysisesti kevyt ja helppo, joten Janinan kanssa juteltuani uskalsin tulla siihen lopputulokseen, että osallistumisesta ei ole pienintäkään haittaa Kodalle.

Hyvä päätös. Kisaaminen Vihtavuoren kentän SM-kehissä tuntui tosi kivalta. Se oli sellaista sydäntä hellivää yhteistyötä, jonka takia tätä tehdään. Koda oli niin hienosti läsnä mun kanssa ja sekin nautti yhdessä tekemisestä. Kolmeen kehään jaettu suoritus sopi Kodalle hyvin ja häiriötä oli paljon, mikä oli meille eduksi. Ihanat treenikaverit valoivat minuun rentoa hyvää mieltä ennen koetta ja kehien välissä. Viimeisen kehän jälkeen oli erityisen hienoa kertoa Kodalle, kuinka hyvin se teki. Luulen että se ymmärsi kuinka tyytyväinen olin, vaikka joutui pari kyyneltäkin siinä lipaisemaan.

Virheitäkin suorituksessa oli. Paikkiksessa Koda oli hetken levoton ja kellahti lonkalleen, jäävässä maahanmenokäsky oli vähän venyvä ja loppuperusasentoon tarvittiin toinen käsky. Kaukoissa pomppasi niin itseensä tyytyväisen näköisenä vielä toisen istumisen, että meinasin revetä nauramaan. Video mulla on toistaiseksi vain rakeisena WhatsApp-versiona, latailen sen ehkä joskus.

Paikallaolo 9
Kokonaisvaik. (1/3) 8

Seuraaminen 9
Esineen pito 10
Luoksetulo 10
Kokonaisvaik. (2/3) 10

Hyppy 9
Liikkeestä maahanmeno 7,5
Kaukot 8
Kokonaisvaik. (3/3) 8

Pisteet 179,333
Tulos ALO1 (koirakoita oli ALO:ssa 86, meidän sijoitus jaettu 22.)

 

Kerättiin roppakaupalla kokemusta ja kisapäivää edeltävistä haasteista huolimatta onnistuin nauttimaan joka hetkestä. Vietettiin neljän naisen, yhden minityypin ja pyrrin voimin aivan sairaan hauska mökkiviikonloppu äänekoskelaisen Vonkale Oy:n mökissä.

Ekat skumpat haettiin ovelana yllätyksenä jo kisapaikalle kilistettäväksi ja after tokosta nautiskeltiin perusteellisen saunomisen, uimisen, tonkkaviinin ja grillaamisen merkeissä. Seuraavana päivänä ajeltiin vielä hetkeksi SM-finaaleja katsomaan, ja vuoden 2016 TOKO SM oli erinomaisen hienosti paketissa siinä.

Kaikki kuvat on ottanut Janina Rand