28. huhtikuuta 2016

Ihania ongelmia!

Blogin päivittäminen on jäänyt hyvien aikeiden tasolle, mutta ei kai sillä kiire, kun on kuitenkin ehditty jonkun verran treenaamaan. Jotta blogi alkaisi kuitenkin täyttämään tarkoitustaan, niin tässä ylös tärkeimpiä juttuja.

Ehkä muistatte, että ulkokauteen siirtyminen kuumensi Kodaa niin, että alkuun tuli ääntä, lähinnä sellaisia malttamattomia yksittäisiä rääkäisypiippejä. Ääntely treenatessa ei ole Kodalle yhtään tavallista, vaikka juttelevainen tyyppi se on noin muuten, joten mietin mitenkähän iso oppimisen paikka tämä mahtaa meille olla. Yleisesti koulutuksia seuratessa ääntelyongelmat ovat näyttäytyneet tosi haasteellisina, joten valmistauduin niin sanotusti lapiohommiin ja ajattelin, että kaivellaan nyt vuorostaan tällaista aihetta. Mutta oi onnea, pyrriäisen mielenliikkeet selvisivät ihan ennätysvauhtia.

Vertailun vuoksi loppusyksystä halliin siirryttäessä syntyi ihan hirveän sitkeä matonhaisteluongelma, jota ratkottiin joka ikisissä treeneissä parin kuukauden ajan. Sama asiahan oli käyty läpi jo edellisenä hallikautena, mutta Koda halusi talven hallikauden alkajaisiksi tutkia kieltolaista vielä kaikki mahdolliset porsaanreiät. Tämä oli vaikea pala purtavaksi, mutta auttoi todella sisäistämään, että musta on mustaa ja valkoinen valkoista, eikä kielletyn ja sallitun välissä voi olla yhtään harmaata. Asia käytiin läpi uudestaan, eikä nenä ei ole joulun jälkeen käynyt matossa, hurraa!

Haistelun selättämisestä syntyi treeneissä aivan mahtava positiivinen kierre, jonka myötä Koda on ollut mitä ihanin treenikaveri koko alkuvuoden. Treenaaminen on itsessään sille hirmu palkitsevaa, se on ollut niin liekeissä. Sillä on ollut sellainen asenne ja fokus, että ollaan päästy nautiskelemaan tokoilun parhaista puolista.



Ääntelyyn arvelin tämän kaiken liittyvän motivaation ja vireen kautta. Koda on palkkaantunut jo siitä, että se pääsee tekemään töitä, joten yhdistettynä nostattavaan lelupalkkaan vire on huidellut välillä vähän yli. Kun tähän lisätään vielä yhdessä yössä syventynyt rakkaus ruokaan ja sen myötä vielä suurempi palkkaodotus, niin alkoi olla helppo yhdistellä syitä ääntelyyn.

Herkkujen arvon nousun selittäminen vaatii tässä kohtaa poukkoilua aiheesta toiseen. Tammi-helmikuun vaihteessa uskaltauduin nimittäin vihdoin viemään Kodan kastroitavaksi. Se on jouduttu laittamaan unille elämänsä aikana aivan liian monta kertaa, pitkässä magneettikuvauksessa 2012 se lopetti hengittämisen ja pulssi laski vaarallisen heikoksi, joten kynnys nukuttaa se on ollut hirvittävän korkea. Röntgeniin ja ultraan se on jouduttu rauhoittamaan sen jälkeenkin, mutta ilman pakottavaa syytä en ole pystynyt perustelemaan itselleni nukutuksen riskiä. Meidän luottoklinikka Koirakissaklinikalla päivitettiin laitteistoa niin, että siellä otetaan nykyään CT-kuvia, ja nukutuskin onnistuu hengityskoneessa, joten syksyllä vammajalkaan tulleiden lihasongelmien jälkeen ajattelin, että samoilla unilla hoituisi kastraation yhteydessä kunnolliset kontrollikuvat. Näillä syillä pystyin perustelemaan leikkauksen riskin.

Kastraatio nosti Kodan ahneustason potenssiin kaksi. Kun tähän ynnätään se, että tokoilu on sen mielestä hauskinta ikinä, ja sitten sitä pääsi tekemään vieläpä ulos, niin sillä keitti treenien alussa sen verran yli, että se purkautui äänenä.

Siinä sitten yritin päättää, miten reagoida tilanteessa. Ensimmäisen setin ensimmäiset liikkeet, koira on tulta ja tappuraa, valmis antamaan kaikkensa, ja sitten sieltä pääsee rääkäisy. En halunnut, että ääntelemällä pääsee jatkamaan tehtävää, mutta toisaalta Koda ei ehkä itse edes tajunnut ääntelevänsä. Kokeilin ensiapuna haeskella hiljaisuutta keskittymisen kautta vaihtamalla tehtävä nenäkosketukseen ja/tai nameista luopumiseen, mutta eihän se siihen varsinaiseen syyhyn tehonnut. Pähkäiltiin asiaa yhteistuumin treenikavereiden kanssa ja muisteltiin, että virettähän purettiin ennen treenejä jo tammikuussa. Miten olin unohtanut!

Ääntely jäi niihin muutamiin ensimmäisiin ulkotreeneihin, kun olen siitä lähtien joka kerta antanut Kodan purkaa itseään lelun kanssa juoksemalla ennen kuin aloitetaan treenit. Ennen purkamista meidän rutiineihin kuuluu lämppäkävelyn lisäksi myös lyhyet venyttelyt ja lihasten lämmittely, joissa kuluu alkunälkään nappulaa. Näin saadaan löysät pois ja Koda sopivaan treenivireeseen, ah miten positiivinen ongelma!

Siinä aika ytimekkäästi vähän käänteitä viimeisen puolen vuoden sisään, mutta eiköhän näihin juttuihin tule vielä syitä palata. Kop kop.



liekeissä!



2 kommenttia:

  1. Hei herranen aika sentään, Anne, sä oot viimeksi kirjoittanut huhtikuussa! Mä edelleen linkkkailen tätä blogia ahkerasti, jos saisit vaikka siitä lisäpontta kirjoittamiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kaikki kaks lukijaa on varmaan tosi närkästyineitä :D
      Ei maar, yritän terästäytyä nopeasti!

      Poista